lauantai 14. tammikuuta 2017

Hatutusta!

Syntymäpäiväni on aika lähellä joulua ja yleensä varmistan mieleisen lahjan ostamalla sen itse. Tällä kertaa tilasin Titityystä uuden Laine-lehden, Jared Floodin Woolens-kirjan sekä heräteostoksena yhden kerän Brooklyn Tweeden Shelteriä.

Kun avasin paketin, ymmärsin että en ollut lukenut langan speksejä tarpeeksi hyvin. Yksi vyyhti oli vain 50 g. Eli minulla oli uusi lehti ja uusi kirja joissa oli useita ihania malleja kyseiselle langalle mutta 50 grammaa ei riittäisi mihinkään (prkl!!).

Onneksi älysin, että jokainen ihminen tarvitsee harmaan perus pipon ja niinpä pistin puikoille Jared Floodin Mawsonin. Tyypilliseen tapaani tämäkin pipo on neulottu kahteen kertaan. Ensimmäisen version tein täsmälleen ohjeen silmukkamäärällä ja ohjeen puikkokoolla. Lanka loppui kesken kavennusten ja pipo oli valtava. Ei muuta kuin purkamaan ja vähentämään silmukoita. Toinen kerta toden sanoi: lanka riitti ja koko on sellainen kuin pitikin.

Vähän huvittaa se, että kaikki muut tuntuvat aloittavan uuden vuoden värikylläisesti. Minun vuoteni näyttää alkavan harmaana ja purkaen.

Fiilis on kuitenkin mainio!



 
Shelter by Brooklyn Tweed, Snowbound, 50 g
4 mm
 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Viimeisiä viedään



Vuosi vetelee viimeisiään, myöskin neulemielessä. Otin tänä vuonna kunnianhimoiseksi tavoitteeksi  saada valmiiksi 12 neuletta. Tiukille meni, mutta äidille tehdyt kaksi joululahjapipoa olivat tavoitteen viimeiset tekeleet. Niistä ei ikävä kyllä ole kuvia.

Jotenkin tuntuu, että koko loppuvuosi on mennyt Stephen Westin mysteerihuivin ja sen jälkimaininkien merkeissä. Huivin neulominen oli hauskaa, mutta sitten piti neuloa sille sopivat lapaset. Ja kun setti oli hyvässä vauhdissa, niin pitihän sitten tehdä vielä piponenkin. Halusin lämpimän ja graafisen pipon, joka sopisi hengeltään Building Blocksin kaveriksi. Käännyin sitten Stephen-sedän puoleen ja tekaisin YesChecks-ilmaisohjeella varsin käyvän pipon, joka kaksinkertaisesta merinosta neulottuna on aivan ihana pitää ja tosi lämmin.

Takaiskuna tämän vuoden tavoitteelle tuli se, että elokuusta asti tahkottu Baby cables and big ones too ei tosiaankaan ehdi valmistua tämän vuoden puolella. Hihat puuttuu. Mutta ihana siitä kyllä tulee!



tiistai 29. marraskuuta 2016

Jämälangasta lapasiksi








Striped Mittens according to Badegakk by Lena Gjerald



Minä hukkaan lapasia ihan koko ajan. Ja ne, jotka kaapista löytyvät eivät koskaan sovi huiveihin ja pipoihin. Ihailen suuresti niitä ihmisiä, joilla on aina kauniit, toisiinsa sopivat setit pipoja, huiveja ja lapasia. Minulla ei ole.

Uusin huivini, Building Blocks, on itselleni vähän epätyypillistä värimaailmaa joten mikään ei sovi siihen. No, huiveista jää aina ihkulankanöttösiä, joten niistä tuli lapaset. Ja ihanat lapaset tulikin! Näissä on riittävän pitkät varret talvipyöräilyä ajatellen ja älysin kerrankin tehdä riittävän isot peukalot. Pääteltävää tosin riitti, mutta huomasin pitäväni viimeistelytöistä. Kuvat on otettu ennen höyrytystä, mutta se muodonmuutos mikä kaikkiin neuleisiin tulee viimeistelyn jälkeen on todella palkitseva.

Nyt pitäisi vääntää sitten vielä pipo.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Building Blocks MKAL 2016

Viime syksynä neuloin Veera Välimäen mysteerihuivia (The Other One). Silloin tuntui, että kaikki muut neuloivat Stephen Westin mysteerihuivia, doodleria.Ajattelin, että tänä vuonna teen sitä mitä muutkin.

Niille, jotka eivät tiedä (hei äiti!) niin mysteerihuivia aloittaessa ei tiedä mitä saa. Varsinkin kun kyseisen sedän huivit voivat olla aika eksoottisen muotoisia. Tämän vuoden huivia aloittelin neuleretriitissä Siikajoella ja aika paljon tuli sellaista roiskeläppä tyyppistä kuittailua alkuvaiheessa. Loppuun päästessä kävi ilmi, että muoto on sinänsä aika perinteinen lukuunottamatta muutamia liehukkeita. Pääpaino on erilaisissa tekstuureissa ja lähes kolmiulotteisessa vaikutelmassa. Ihan vähän yllätti se, miten tosi monella tavalla voi kaksivärisiä raitoja tehdä.

Valitsin neljä lankaa, joista pidän paljon, mutta joiden kuvaaminen on ihan epätoivoista. Varsinkin kun huivi valmistui pimeyden kynnyksellä eli tästä eteenpäin ainakin neljä kuukautta kaikki valoisa aika vietetään töissä. No viikonloppuna voi saada vähän valoa.  Niinpä näette kuvissa sen eron mikä väreissä on kun kuvataan luonnonvalossa ja keinovalossa. Yritän saada valoisan aikaan kuvia huivista in action - heti kun keksin miten tätä pidetään.
















Värit ovat oikeasti tuollaisia viileitä sävyjä ja näkyvät luonnon valossa parhaiten. Huivin koko on valtava, siipiväliä on reilusti yli kaksi metriä ja korkeuttakin on noin 70 cm. Ja tämä on siis kokoa medium.

Puikot: 3,5 mm
Langat: SnailYarns, superwash merino, mist & mulberry; La bien Aimee, merino singles, nebula; The Uncommon Thread, Tough Sock, Birthstone.
Fiilis: vähän hämmentynyt

torstai 29. syyskuuta 2016

Mitäs sitä sitten tekisi?

Koska tällä hetkellä ei ole mitään valmista näyttää, niin ajattelin jakaa suunnitteilla tai kesken olevia asioita. Vaikka äitini kovasti ihmetteleekin uuden langan ostamista, vaikka vanhaakin on kaapissa, niin jokainen neuloja tietää, että kaappilankojen inspiroivuus vähenee nopeasti.

Tein itseni kanssa sellaisen sopimuksen, että käytän vuorotellen ikivanhoja ja uusia lankoja. Niin niitä uusia lankoja piti siis hankkia.

Ikuisuuslangoista (reilusti yli 10 vuotta varastoitu) ensimmäiseksi puikoille pääsi Artesano Alpaca ja tietenkin aloitin neulepaidan johon lanka ei todennäköisesti riitä. Langan valmistushan on luonnollisesti lopetettu. Saa nähdä kuinka käy, mutta paita on nyt jo aika lailla puolivälissä ja näyttää toistaiseksi oikein hyvältä. 


 Viime viikonloppuna sain aikaiseksi lähteä Martinniemeen neulomaan. Ja koska neuloimme Louhittaren Luolassa, niin tulihan sitä tehtyä hankintoja samalla. Pohjan akoista (tuossa alla) tulee toivon mukaan kirjoneulelapaset.




Yksisäikeisestä merinolangasta, Luonnottaresta, tulee huivi. Todennäköisesti jokin Veera Välimäen huivi, mutta ennen sitä neulotaan Stephen Westin mysteerihuivia. Ensimmäistä vihjettä pitää odotella vielä ensi viikon perjantaihin. Ja siihen huiviin saa käyttää Jyväskylän neulefestareilta hankittuja ihkulankoja.



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vihdoinkin valmista

On varmaan tullut ihan selväksi, että sukankutominen ei ole minun juttuni. Jostain syystä niiden neulominen on puuduttavaa ja kaiken lisäksi kahden samanlaisen sukan tekeminen on minulle täysin mahdotonta.

Kuitenkin käyttäisin villasukkia mielelläni koko ajan joka päivä. Huono yhtälö.

Nyt kuitenkin sain valmiiksi parin, jonka neulomiseen pääasiallinen syy oli vuosikertalankojen käyttäminen. Ja vaikka Ravelry-sivuni väittää, että aloitin sukkien neulomisen tämän vuoden tammikuussa niin tosiasia on, että sukat ovat olleet työn alla kohta kaksi vuotta.

Ja sitten vielä kuopus anasti ne välittömästi valmistumisen jälkeen.


Broken Seed Stitch Socks by Hanna Leväniemi
Linie 2 Supersocke Silk & Trekking Hand Art, n. 80 g
2,75 mm

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Aina oikeaa ja pitsiä lyhennetyin kerroksin



Waiting for Rain by Softsweater knits
Townhouse Yarns Fade St. 4ply (merinosilk) 180 g
3.75 mm

Harvoin olen näin nopsakka. Ostin langat kesäkuun alussa Dublinista, kotiin palattuani ostin mallin jota jo lankakaupassa ihastelin. Pistin huivin saman tien puikoille ja nyt on jo valmista. Tässä on nyt toimittu täysin vastoin vakiintuneita toimintamalleja: lankaa ei hillottu vuosikausia kaapissa, malli ei ehtinyt muuttua miljoonaan kertaan ja neulominen ei keskeytynyt vuodeksi. Mihin tämä maailma onkaan menossa?

Viime viikonlopun neulefestareilla Jyväskylässä näkyi toinen toistaan värikkäämpiä huiveja ja alkoi tuntua siltä, että tämä oma huivini on melko hailakka. Ja onhan se ehkä aika hillitty, mutta lanka on silkkaa pehmeyttä ja malli on sopivan yksinkertainen pienellä jujulla ja huivissa on sopivasti kokoa. Eli nappiin meni!