lauantai 9. helmikuuta 2008

Loppu hyvin, kaikki hyvin - All's well that ends well

Olen löytänyt sisäisen perfektionistini, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt kävi niin, että ensimmäinen lapanen oli ihan sopiva ja hyvä. Numero kaksi oli monsteri - ihan liian iso.

Päätin huovuttaa hiukan, jos se parantaisi tilannetta. No ei parantanut: sopivaa ei kannattanut juurikaan huovuttaa ja toista piti huovuttaa niin paljon, että se näytti jo ihan erilaiselta kuin toinen.

Niinpä päätin sitten neuloa kolmannen lapasen. Nyt ne on hyvät!


I have found my inner perfectionist, the first time in my life. This is what happened: the first mitten was just fine, the next one turned out to be a monster.
I decided to handfelt them a bit. The first one was fine, so it couldn't be felted too much. The second one had to be felted a lot because it was too big. In the end the second one wasn't small enough and looked like it was from a different pair.
So I decided to knit a third one. Now they are both fine!

3 kommenttia:

Virve kirjoitti...

Hienoa! Lopputulos palkitsee ja matkan mutkat ovat vain muisto. Elä kuitenkaan ihan perfektionistiksi ala, että mulla on joku jonka kanssa tuumata, että menee vähän sinne päin, mutta menköön ;).

Relli kirjoitti...

Hyvän eteen kannattaakin vähän säätää, noista tuli todella hienot! Nätti kuvio ja kivan näköstä lankaa. =)

-sanna- kirjoitti...

Relli: Lanka todella on ihanaa, ja vaikka kuvasta ei sitä varmaan huomaa niin kuvioon on käytetty kolmea vähän eri sävyistä vaaleanpunaista.

Virve: Ei pelkoa, uskoisin että tämä perfektionismin puuska jäi viimeiseksi.