maanantai 31. elokuuta 2009

Nostalgia

Aivan kuin sukkiin, suhtaudun kaksijakoisesti myös kaikenlaiseen tavaraan. Jos se olisi vain minusta kiinni, meillä olisi ainoastaan sellaisia tavaroita joita ehdottomasti tarvitaan ja sellaisia joilla on ehdottomasti tunnearvoa.

Koska meillä asuu kolme urosmerkkistä henkilöä, näkemyksemme siitä mitä tarvitaan poikkeavat rajusti toisistaan. Ja tunnearvoa voi ilmeisesti olla vaikka risoilla tennissukilla.

Viime viikolla sain paketin, joka toi kyyneleet silmiin. Olin valitellut äidille, kuinka parsiminen on tylsää (Noro-sukkiani pitää parsia melkein joka käyttökerran jälkeen). No äiti laittoi mummon vanhan parsinsienen matkaan, että jos se vähän auttaisi.

No auttoihan se!


Lindsay by Cookie A (ennenkuin aloitatte, katsokaa kanssaneulojien huomiot Ravelrystä, virallista errataa ei ainakaan vielä viikko sitten ollut) / Alpaca sox / dpn 2 mm


4 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Minäkin olen monesti miettinyt, miten mies voi kehittää jonkinlaisen tunnesiteen sukkiinsa. Niiden pois heittäminen lienee yksi vaativimmista tehtävistä, mihin mies voi elämänsä aikana joutua. Ja mikä ihme on parsinsieni? Sukkiin näyttää liittyvän paljon sellaista, mitä en ymmärrä. Komeat uudet taustat sun blogissa! Ranskanliljoja!

-sanna- kirjoitti...

Hei Outi: meillä sitä on aina kutsuttu parsinsieneksi, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka sille Oulun seudulla olisi joku ihan eri nimi. Joo sukat on mystinen juttu, mutta eihän se sieni sen kummempi ole kuin apuväline, jonka päällä parsittavan kohdan näkee paremmin ja saa sen helpommin korjattua. Etenkin kantapäiden kanssa verraton.

henna kirjoitti...

Se, mikä kellekin on tärkeää, on niin suhteellista ;) Välillä tulee pyöriteltyä silmiä kovastikin, kun toisella on niin eri näkemys siitä, mitä voi heittää pois ja mikä on ehdottomasti säästettävä.

Villasukka kirjoitti...

Mullakin on peritty parsinsieni, just tuollainen puinen.