perjantai 5. marraskuuta 2010

MItä yhteistä on onteloneuleella ja lentämisellä - Does flying and double knitting have anything in common

SYTYCK-haasteenani oli suunnitella oma neule. Rehvakkaasti menin lupaamaan kolme paria lapasia. Tehtyäni ensimmäisen parin ensimmäisen lapasen jouduin toteamaan, että ei tule toteutumaan. Sisäinen perfektionismi teki paluun pitkän poissaolon jälkeen ja hyvä on jos tämän yhden mallin saan hiottua sellaiselle tolalle, että kehtaa esitellä.

My challenge in the Finnish So You Think You Can Knit-competition was to design my own pattern. Boldly I promised to design three pairs of mittens. Then I finished the first mitten of the first pair and had to admit that if I can finish this one pair, it's good.



Ideahan oli loistava. Toteutus tosin ontuu. Pieleen meni ainakin
- värisommittelu (rannetta neuloessa ehdin jo unohtaa miten olin ne värit ajatellut)
- lisäykset ja kavennukset (siis miten ne tehdään siististi onteloneuleessa?)

Lisäksi pienetkin virheet näkyvät tosi helposti.


My idea was brilliant. Finished item not so much. I had difficulties at least in
- colour planning
- increases and decreases



Testiryhmän (siis esikoisen) mukaan tuntuvat ihan hyviltä käteen mutta lapanen oli jotenkin omituisen paksu kädessä (?!?)
Johtopäätös: tee toinen koepari ohuemmasta langasta. Tämä siis on Gjestalin Maijaa.

My oldest son tested this one and thought that they feel good but they are strangely thick (?!?)
Conclusion: make another pair with thinner yarn.




Nämä myös läpäisivät teinipoikien ulkonäkötestin. Eli ei näistä ainakaan sitten tullut isoja lapasia tytöille. Ehkä eri väriyhdistelmällä...

These also gained The Approval of Teenage Boys.


Ja mikä sitten onkaan yhteistä onteloneuleella ja lentämisellä? Se, että minä en ymmärrä kumpaakaan.
Pelkään lentämistä koska en ymmärrä, miten lentokone pysyy ilmassa. Silti lennän vaikka pelottaakin.
Onteloneule sekottaa pään, koska en ymmärrä miten 88 silmukkaa saa aikaan 44 silmukkaa leveän kaksipuoleisen neuleen. Silti sitä neuloo vaan.

And does double knit and flying have something in common? Well yes, I don't understand either one.
I'm afraid of flying because I don't understand why the plane stays up. Still I fly, even if I'm afraid.
Double knit is confusing. I don't get it, how you can have 88 stitches, but the result is only 44 stitches. Still I can do it, even though I don't get it.

11 kommenttia:

outi kirjoitti...

Älä välitä, en minäkään ymmärrä. Ja olet muuten minua pidemmällä. Minä en ole lentänyt vuosikymmeniin ja onteloneulekin on kokematta. Niin että häkää pönttöön vaan!

Taina kirjoitti...

Alku näyttää kyllä tosi lupaavalta. Ymmärrän tosi hyvin tunteesi, kun ei siitä tullutkaan ihan sellaista kun ensin ajatteli... Mutta lapanen on siitä kiva, että sen voi neuloa moneen kertaan ja hioa yksityiskohtia.

Kun suunnittelen sukkia neulon yleensä kolme sukkaa. Sukan numero 1, sukan numero 2 paranneltu versio ja sukan numero 3 samanlainen kuin numero 2. Numero 1 päätyy vaihtelevasti joko 3:n raaka-aineeksi, roskiin tai jämälangaksi. 1:stä en kuitenkaan koskaan pura ennenkuin 2:n on valmis tai ainakin parempi kuin 1.

-sanna- kirjoitti...

Outi: Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan.
Taina: Siltä tosiaan näyttää, että tämä ensimmäinen on tosi raaka harjoituskappale ja kakkosta pitää parannella. Tuo oli hyvä ajatus, että ykkösen voisi käyttää kolmosen raaka-aineeksi - lanka kun näyttää olevan loppumaan päin.

Tess kirjoitti...

Onteloneule on minultakin kokeilematta. Täyttä hepreaa minulle. Tsemppaan kuitenkin kokeilemaan uudelleen ja hiomaan tuotosta. Itse olen ainakin omia sukkiani suunnitellessa harrastanut edestakaista liikettä suunnittelun, neulomisen ja purkamisen välillä. Ensimmäisen version jälkeen ei kannata vielä menettää uskoaan (nimimerkillä kokemusta on).

Minusta tuo ensimmäinen versio on jo vallan lupaava :)

Matleena kirjoitti...

Tainan kanssa samaa mieltä, että alku on lupaava. Mielenkiinnolla odotan, mihin lopulta päädyt. :)

Minäkin muuten olen tekemässä parhaillaan onteloneuleella lapasia, mutta ihan sellaisia peruslapasia malliltaan. Olen joskus väsännyt jonkunnäköistä ohjettakin näistä "tuplalapasista", joiksi kutsun onteloneuleella tehtyjä lapasia. Ohje löytyy blogistani tunnisteista Omat ohjeet -kohdasta. Kurkkaapa sinne, jos sattuisi antamaan jotain uutta vinkkiä sinulle.

-sanna- kirjoitti...

Tess: Kiitos :) Ja sitä edestakaisliikettä täytyy todellakin harrastaa. Eikä kesken jätetä!
Matleena: Pitääpä käydä katsomassa. Kiitos vinkistä :)

Hanna kirjoitti...

Tsemppiä sinne. Tuskin tää sua kauheesti lohduttaa, mutta mua "lohduttaa", kun muillakin on hankalaa. Itse sain LOPULTA eilen ekan kalajokisukan valmiiksi. Siinä on tiimalasikantapää, mutta mielestäni se ei istu mun jalkaan niin hyvin kuin vahvistettu hollantilainen kantapää. Nyt jo vähän tympäsee, kun pitää tehdä se toinen sukka, mutta ei auta. Pakko vaan purtaa...

-sanna- kirjoitti...

Hanna: Lohduttaa se! Ei muuta kuin toisen sukan kimppuun.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kyllä tuo minusta ainakin ihan hyvältä näyttää!

Nunt kirjoitti...

Pinkki ja musta ja teinineiteihin uppoaa kuin häkä, ennustaisin :) Mukavan näköiset lapaset!

Ja joo, noiden kuvien keleistä saa vain unelmoida. Vielä eilen ollut lumi suli yöllä vesisateen mukana.

-sanna- kirjoitti...

Kiitos Pirjo-Riitta!
Nunt: Pinkki ja musta on itse asiassa tosi hyvä ajatus, enkä olisi tullut itse ajatelleeksi ellet olisi sanonut!